Urbaani luovuus

Loppukiri-talon taidetta ja aktiiveja.

Haastateltavina: Irma Peiponen, Eila Puotila ja Ritva Kauppinen.

Jatkan tutustumistani Arabianrannan alueeseen ja sen toimijoihin Aktiivisten senioreiden asuttamassa Loppukiri-yhteisötalossa. Perjantaina päiväaikaan Loppukirin yhteistiloissa ei käy ruuhka. Minua on vastassa Irma Peiponen, Loppukirin asukas ja Aktiiviset seniorit ry:n hallituksen puheenjohtaja. Katselemme hetken paikkoja ja Irma kertoo talon historiasta ja toiminnan aloittamisesta.

Loppukiri syntyi muutaman aktiivin pohdiskellessa sitä, missä viettää mukavasti tulevat vanhuuspäivät. Mallia haettiin lähinnä Tukholmasta ja Loppukiri-talo saatiin päätökseen vuonna 2006. Taloon pääsee muuttamaan tietyin ehdoin ja samalla vaaditaan myös sitoutumista yhteisiin toimiin, kuten vaikkapa päivällisestä vastaavaan ryhmään. Asukkaat ovat myös saaneet vastaanottaa talon elämää ihmetteleviä vierailijoita ja olla mukana erilaisissa kokeiluissa ja työpajoissa viimeisten vuosien aikana. Taloon, kuten jossain määrin varmasti koko Arabianrantaan, muuttavan onkin kai tiedostettava, että nyt tullaan asumaan eräänlaiseen laboratorioon ja tutkittavana tulet olemaan sinä, alueen asukas!

Haastattelemani seniorit pitivät  Arabianrannan aluetta hyvänä asuinympäristönä. Erityisesti positiivisena asiana pidettiin vanhan ja uuden kohtaamista ja alueen antamia mahdollisuuksia verkostoitua eri ikäpolvien kanssa. He eivät olleet kokeneet alueella ikärasismia, erityisesti oppilaitoksissa ja opiskelijoiden keskuudessa seniorit tunsivat saaneensa aina myönteisen vastaanoton. Toisaalta haastattelemani aktiivit vaikuttivatkin melko lailla ikinuorilta.

Alueen ympäristötaiteen he kokivat positiivisena keskustelunherättäjänä, vaikka joskus teoksiin oltiinkin kaivattu selityksiä. Negatiivisina asioina pidettiin nykyajan huonoa rakentamista, josta Loppukiri-talonkin asukkaat olivat saaneet kärsiä. Myös jonkinasteinen snobismi alueella vaivasi muutamia.

Eila Puotila halusi vielä muistuttaa, että Loppukirissä järjestetään kaikille avoimet myyjäiset sunnuntaina 28.3 klo 10-14, jonne seniorit toivovat kävijöitä talon ulkopuoleltakin. Ja kaikenlainen yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa oli heidän puoleltaan myös tervetullutta.

Kaksi vierailijaa iltapäivän vietossa Arabiassa. Bussi pysähtyy harmaan tehdaskiinteistön eteen. Astumme ulos ja lähden suuntamaan kohti Arabian tehtaan ovia, kun matkaseurani jää ihailemaan kauniita puukartanoita Toukolan mäellä. Kerron, että vierailumme alkaa toiselta puolen katua juurikin tuosta tehdasrakennuksesta. Tietä ylittäessä vierailijan silmän tavoittavat punatiiliset Pop-Jazz konservatorion rakennukset, mutta jatkamme silti matkaamme sisälle Arabiakeskuksen uumeniin.

Lasiesineiden ja lakanoiden seassa hetken kierreltyämme pysähdymme kahville Katri Antellin kahvilaan. Vierailija istuu hetken hiljaa ja nautiskelee korvapuustistaan, kunnes kuiskaa: ”Mikä hiljaisuus!”  Arabiassa on hiljaista tähän aikaan päivästä, vaikka ihmisiä kulkee edestakaisin pitkin käytävää. Välillä kuuluu askeleita ja kahvikuppien kilinää. Hiljaisuus miellyttää, mutta paikka jättää hänet kylmäksi.

Kerron lyhyesti Arabian alueen historiasta ja nykypäivästä. Vierailija ihmettelee, missä ovat taiteilijat ja heidän työnsä. Päätämme suunnata Arabianrannan asuinalueelle ja rantaan. Korkeiden lumipenkkojen sekaan uponneet tilataideteokset eivät pysäytä vierailijaa ja hän kertoo arkkitehtuurin pelottavan. Vierailija jatkaa eteenpäin kohti edessä avautuvaa maisemaa ja kääntää selkänsä rakennuksille. ”Kaunista!”

Lahti on jäässä ja jäälle pyöräillyt pilkkijä kiinnittää huomiomme. Vierailija ei ole aina varma kulkeeko rantapolun hiihtoladulla vai jäällä. Maasta nousee muutama puunverso, joka kertoo, että kuljemme kuitenkin kuivalla maalla. Suuntamme kohti Metropoliaa ja puut ympäröivät meidät. Vierailija on taas turvassa ja jää ihailemaan vanhaa puutaloa ja sillalta avautuvaa Vanhankaupungin maisemaa. Päätämme jatkaa kierrosta kesällä karttojen kanssa, kun vierailija palaa ensi kerran.

Miltä sinun ensi kohtaamisesi Arabianrannan-Toukolan-Vanhankaupungin kanssa tuntui? Miten alueeseen ja sen historiaan tutustuminen vaikutti kokemukseesi?

Moninaisuutta etsimässä.

Kuvaaja: Terhi Vilkman

Olin mukana Arabianranta-Toukola-Vanhankaupunki -kaupunginosayhdistyksen ja Elevatorin järjestämässä Moninainen kaupunginosamme –aloitustapaamisessa viime viikolla Kääntöpaikan tiloissa. Tapaaminen liittyy What’s Next Arabianranta –tutkimukseen, joka käsittelee alueen vetovoimatekijöitä vuodelle 2015.

Paikalle oli ehtinyt mukavasti alueen asukkaita ja aktiiveja. Lavastettujen cocktail-kutsujen ja tutustumisten siivittämänä päädyimme pohtimaan Arabianrannan ja sen läheisten alueiden kehittämistä moninaisempaan suuntaan. Pääponteiksi muodostuivat kulttuurielämän ja luonnon suhde sekä niiden tärkeys alueelle; tilan ja mahdollisuuksien luominen, jotta ihmisten olisi helpompi päästä mukaan mitä moninaisimpiin toimintoihin; ja tietysti itse moninaisuus sanan merkityksen pohdinta alueella.

Moninaisuus-työpaja keskittyy jatkossa näihin samoihin kysymyksiin: Onko alueella erilaisuutta? Onko siitä hyötyä tai haittaa? Voiko sitä kehittää? Voimmeko poistaa rasismin?

Seuraavan kerran työpaja kokoontuu Kääntöpaikassa 8.2 maanantaina kello 17. Tapaamisen aikana on tarkoitus törmäyttää uudella tavalla asukkaat, yhdistysten/oppilaitosten/yritysten edustajat, alueen valtuutetut ja asiaan liittyvät viranomaiset keskustelemaan ja laatimaan ratkaisuehdotuksia. Työpajaan ja tuleviin sessioihin voi osallistua vapaasti, vaikka aikaisemmin ei olisikaan ollut mukana.

Lähdin nyt minäkin kirjoittamaan tänne Urbaanin luovuuden sivuille näin uutena projektilaisena. Tutustuin itse Urbaani luovuus –hankkeeseen jo viime syksynä, kun etsiskelin tutkimuskohdetta gradulleni, ja nyt vuoden alusta sukelsin syvemmälle mukaan toimintaan.

On mukava päästä mukaan vuoden alusta: energiaa on aina enemmän kevättä kohti kulkiessa ja valon lisääntyessä. Samalla vauhdilla, kun kevät kulkee, edistynevät myös uudet ja vanhatkin suunnitelmat joksikin konkreettiseksi. Omasta puolestani tarkoitan tässä tietysti omaa gradu-projektiani ja UL hankkeen kehittämistä sosiaalisen median keinoin.

Näin vuoden alkajaisiksi kävimme Pilvin kanssa kuulostelemassa ja keskustelemassa Artovan kaupunginosayhdistyksen Miten tutustumme toisiimme -ryhmän tulevista toimista tälle vuodelle. Itselleni tämä teema sopi paremmin kuin hyvin, yritänhän tässä kovasti päästä tutustumaan uuteen alueeseen ja uusiin ihmisiin. Tulevista suunnitelmista päällimmäisiksi jäi idea hypätä mukaan Arabianrannan jo osaltaan vakiintuneisiin tapahtumiin, pimeäkävelyn järjestäminen, avoimet ovet -päivä ja Moi-päivässä iskut, jotta saisimme yhä enemmän ihmisiä osallistumaan ja tutustumaan omaan ympäristöönsä sekä sen ihmisiin.

Artovan pj. Janne Kareinen kuulutti myös uusien totuuksien perään. Meidän on kirvoitettava keskustelua ja tuotava esiin uusia näkökulmia, ei vain niitä meille jo esitettyjä mielipiteitä tai näkemyksiä. Toivotamme rakentavat kommentit ja kehitysehdotukset tervetulleeksi tännekin sivuille.

Myös suomalaisuus puhutti osallistujia. Mikä on tämä suomalainen omituinen luonne, ja kuuluuko jonkinlainen eristäytyminen perusluonteeseemme. Aikaisemmin Suomessakin elettiin tiiviissä kyläyhteisöissä, mutta 1757 valtiopäivien päätöksellä maat jaettiin laajoiksi tiluksiksi ja yhteisöt hajosivat. Nykyään suunta näyttää olevan toinen ja olemme palaamassa asumaan tiiviisiin kyliin ja kaupunginosiin. Yhteisöllisyys on palaamassa takaisin? Se on ainakin tavoitteena.

Tavoittelemaamme yhteisöllisyyttä tukee mukavasti erään maahanmuuttajan havainto suomalaisista yksin ja yhdessä. Hänen mielestään suomalainen yksin on kuin eksyksissä, mutta kokoontuessamme yhteen meitä ei voita kukaan.

Urbaani luovuus -hankkeessa pitkän ajan kehitystyö on ollut tehdä verkkoon kattavat sivut Vanhankaupungin historiasta, tallaammehan päivittäin kulttuurihistoriallisesti Helsingin alkukaupungissa. Iloksi ja tiedoksi sivut ovat nyt julkisemmat kaupunginosaportaalissa Arabianranta.fi-etusivulla. Kuningas Kustaan pään on piirtänyt graafinen suunnittelija Kati Siltamäki ja sitä klikkaamalla pääsee sivustolle, jonka uusimmasta ulkoasusta vastaa VeePee Reen digitaalisen viestinnän koulutusohjelmasta.  Koska kehitys kehittyy koko ajan, myös sivuja voi muokata vielä. Anna palautetta vaikka tänne!

Rannan jää valokuvaaja Matti Kokkosen linssin läpi nähtynä, tammikuu 2010.

Urbaani luovuus -hanke aikoo painaa vuosikymmenen ensimmäisen vuoden täysillä.

Kustaanpolku historiadramatisointi tulee saamaan aivan uuden käänteen, ja ryhmään on palkattu Mirjami Iho markkinoimaan ja esitystä koostamaan, Leo Torvalds ja Edvard Lammervo. Toiveissa on, että opastuksellinen historiaesitys puree tänä kesänä yhteisöihin ja huvittaa yleisöään sekä kesä- että elokuussa.

Sosiaalisen mediaan syventyminen alkaa niin ikään. Olemme saaneet aikaan hienoja sisältöjä verkkoon, kuten VeePee Reenin koostama Vanhakaupunki - Helsingin kehto. Nyt on aika tiivistää hanketta sosiaaliseen mediaan innovatiivisin menetelmin. Jyväskylän yliopistoon graduaan valmisteleva Maria Kangasvieri on palkattu tähän työhön, ja hän saa asukastoiminnasta myös tutkimusaineistoa lopputyöhönsä.

Esittävän taiteen opiskelijat Eija Jalkanen ja Veera Aaltonen jatkavat isomman ryhmän kera teatterikerhoa Kääntöpaikassa, ja 3D-mallinnus Kuninkaankartanonsaaresta Lauri Huikurin ja Ale Torkkelin johdolla valmistuu niin ikään. Kevään yksi huipennus on kuitenkin ilmestyvä teos Urbaani luovuus - kuinka kulttuuri kehittää kollektiivia, jota haaveilemme maaliskuulle. Miltei kaikki artikkelit ja kuvat ovat jo taitossa mediakeskus Valossa Tikkurilassa, ja loppuja viimeistellään.

Urbaani luovuus työntää lonkeronsa niin ikään kesäteatteriin 2010.  Juuri tällä hetkellä haetaan ideoita kokoperheen kesänäytelmäksi. Mitä sinä haluaisit nähdä? Klassisen sadun, vai jotakin nykyteatteria? Ideoita ottaa vastaan kesäteatterituottaja osoitteessa hannae.nyman@gmail.com

Kuvat otettu hakusaatoista mieskaverit ja Flora-päiväkoti.

Kuvaaja Terjo Aaltonen.

Mitä tapahtuu, kun Aleksis Kiven koulun kymppiluokkalaisia haetaan kesken koulupäivän Kansallisteatteriin katsomaan nuorten valmistamaa näytelmää?

Tiistai 15.12. se nähdään, kun ryhmä Aleksis Kiven nuoria koululaisia viedään katsomaan Kansallisteatteriin teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Ristaniemen valmistamaa näytelmää Kuka pelkää pimeää? Esityksessä esiintyvät näyttelijät ovat koulun kasiluokkalaisia.

Hakusaatettavien nuorten kanssa kuljetaan ensin koululta teatterille ja keskustellaan ajatuksista, joita kohta nähtävä teatteriesitys aiheuttaa. Miten nuori kokee teatteriin lähtemisen, tai teatterin ylipäänsä? Esityksen jälkeen nuoret saatetaan takaisin koululle, jolloin keskustelu luontevasti etsiytyy Kuka pelkää pimeää -näytelmään. Tai sitten ei.

Haku-saattopalvelu on menetelmä, jossa toteutuu alhaisen kynnyksen osallisuus, aktivointi ja erilaisten ryhmien törmäyttäminen. Ideana on hakea yksittäinen ihminen tai ryhmä heille ominaisesta paikasta ja viedä kuluttamaan kulttuuria. Tämän jälkeen heidät palautetaan takaisin hakupaikkaan. Matkan varrella keskustellaan ajatuksista, joita kokemus on herättänyt, ja hakusaatossa on mahdollista kerätä kokemuksellista aineistoa ja hiljaista tietoa vaikka tutkimuskäyttöön.

Haku-saattopalvelua on toteutettu muutaman vuoden ajan Arabianrannassa Metropolian Urbaani luovuus –hankkeessa. Saatettavina ja haettavina ovat olleet monenlaiset eri ryhmät aina vanhuksista päiväkotilapsiin asti. Haku-saaton kohteena ei ole tarkoitus olla vain teatteriesitys, vaan menetelmää voi soveltaa jokaisen ryhmän kohdalla heille parhaiten sopivalla tavalla.

Lisätietoja

Susanna Snellman, 050-402 9455

susannasnellman@gmail.com

Arabiassa järjestettiin toistamiseen Kekrijuhlat lauantaina 6.11. Juhla perustuu ikiaikaiseen sadonkorjuujuhlaan, jossa Martaan kuun valossa henget ja menninkäiset nousevat maan pinnalle. Ihmiset päästävät irti vanhasta saadakseen tilalle uutta; annetaan talven tulla.

Annalan puutarhassa oli tarjolla työpajoja, jossa tehtiin kulkueeseen lyhtyjä ja Kekripukille talismaaneja. Urbaani luovuus osallistui toimintaan draamallisin hahmoin. Ennustajaeukon luo oli jatkuvasti jonoa (kuva ylh. vas) ja hirmuinen Kekritär houkutteli lapsia pahoille teille Männinkäisen ja Kulkueen johtajan yrittäessä estää tätä.

Kulkueeseen kerääntyi hyvän matkaa viisisataa osallistujaa, jotka johdatettiin rantaan seuraamaan jännittävää tuliesitystä ja Kekripukin polttamista. Sää oli hieno ja marraskuinen!

Viestinnän opiskelijat ovat tv-journalismin kurssillaan ottaneet aiheekseen etsiä luovaa luokkaa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueelta. He yhdessä lehtorinsa, Minna Kilpeläisen kanssa, sekä haastattelevat että tekevät reportaasinomaisen jutun ihmisisät, jotka joko asuvat, työskentelevät, tai ovat muuten “naimisissa” tämän upean alueen kanssa.

Tarkoituksena on selvittää, miten vapaata on luova työ, miten ympäristö vaikuttaa työhön, onko luova työ vain kaunis nimi työnlaadulle, joka vie ihmiseltä vapaa-ajan ja ihmissuhteet? Entä miten löytää luovuuden lähteille? Opiskelijat tuntuivat pitävän Urbaani luovuuden toimeksiannosta, joihin tilattiin kriittisyyden lisäksi tekijän omaa sydäntä ja näkemystä.

Odotamme siis kieli pitkällä joulukuussa valmistuvia tuotoksia. Olennaiset ja osuvat palat esitellään tammikuun seminaarissa. Kaiken kaikkiaan aineisto palvelee hankettamme paremmin kuin hyvin!

Entä sinä? Kuulutko luovaan luokkaan? Anna äänesi kuulua vaikka kommentein!

kustaanpolku

Kustaanpolku - teatteriesitys ja Kulttuurikävelykartta ovat yhdistymässä hienoksi VPReenin suunnittelemaksi fläsh-toteutukseksi. Se liitetään arabianranta.fi/vanhakaupuki -sivustoon. Klikkaa yllä olevaa linkkiä!

Kartassa uutta ja vanhaa

Urbaani luovuus -hankkeen toiminnot niin asukasyhteisössä kuin sosiaalisessa mediassa jatkuvat. Hanke osallistuu niin Kekrijuhliin kuin Arabianrannan kohtaamispaikan Kääntöpaikan kehittämiseen. Kääntöpaikassa on aloittanut teatterityön paja, jonne kouluikäisia lapsia mahtuu vielä mukaan!

Samoin emännöimme kansainvälistä ja kommunikoivaa seminaaria Hämeentien Tavi-talossa 4.11. ja saamme paikalle niin Helsingin kaupungin johtoa kuin ulkomaisia yhteisönkehittäjiä vieraaksi. Seminaarin takana on kaupunginosayhdistys Helka.  Ohessa kutsu.

Communication creates communities
Projektipäällikön pää kääntyy hitaasti mutta varmasti kohti kirjaa,  jota Urbaani luovuudesta toimitamme. Haaveilen teoksesta, joka olisi merkityksellinen yhteisölleen, joka palvelisi tekijöitä ja kutsuisi tuntemattomia luokseen!