Urbaani luovuus

Loppukiri-talon taidetta ja aktiiveja.

Haastateltavina: Irma Peiponen, Eila Puotila ja Ritva Kauppinen.

Jatkan tutustumistani Arabianrannan alueeseen ja sen toimijoihin Aktiivisten senioreiden asuttamassa Loppukiri-yhteisötalossa. Perjantaina päiväaikaan Loppukirin yhteistiloissa ei käy ruuhka. Minua on vastassa Irma Peiponen, Loppukirin asukas ja Aktiiviset seniorit ry:n hallituksen puheenjohtaja. Katselemme hetken paikkoja ja Irma kertoo talon historiasta ja toiminnan aloittamisesta.

Loppukiri syntyi muutaman aktiivin pohdiskellessa sitä, missä viettää mukavasti tulevat vanhuuspäivät. Mallia haettiin lähinnä Tukholmasta ja Loppukiri-talo saatiin päätökseen vuonna 2006. Taloon pääsee muuttamaan tietyin ehdoin ja samalla vaaditaan myös sitoutumista yhteisiin toimiin, kuten vaikkapa päivällisestä vastaavaan ryhmään. Asukkaat ovat myös saaneet vastaanottaa talon elämää ihmetteleviä vierailijoita ja olla mukana erilaisissa kokeiluissa ja työpajoissa viimeisten vuosien aikana. Taloon, kuten jossain määrin varmasti koko Arabianrantaan, muuttavan onkin kai tiedostettava, että nyt tullaan asumaan eräänlaiseen laboratorioon ja tutkittavana tulet olemaan sinä, alueen asukas!

Haastattelemani seniorit pitivät  Arabianrannan aluetta hyvänä asuinympäristönä. Erityisesti positiivisena asiana pidettiin vanhan ja uuden kohtaamista ja alueen antamia mahdollisuuksia verkostoitua eri ikäpolvien kanssa. He eivät olleet kokeneet alueella ikärasismia, erityisesti oppilaitoksissa ja opiskelijoiden keskuudessa seniorit tunsivat saaneensa aina myönteisen vastaanoton. Toisaalta haastattelemani aktiivit vaikuttivatkin melko lailla ikinuorilta.

Alueen ympäristötaiteen he kokivat positiivisena keskustelunherättäjänä, vaikka joskus teoksiin oltiinkin kaivattu selityksiä. Negatiivisina asioina pidettiin nykyajan huonoa rakentamista, josta Loppukiri-talonkin asukkaat olivat saaneet kärsiä. Myös jonkinasteinen snobismi alueella vaivasi muutamia.

Eila Puotila halusi vielä muistuttaa, että Loppukirissä järjestetään kaikille avoimet myyjäiset sunnuntaina 28.3 klo 10-14, jonne seniorit toivovat kävijöitä talon ulkopuoleltakin. Ja kaikenlainen yhteistyö muiden alueen toimijoiden kanssa oli heidän puoleltaan myös tervetullutta.

Kaksi vierailijaa iltapäivän vietossa Arabiassa. Bussi pysähtyy harmaan tehdaskiinteistön eteen. Astumme ulos ja lähden suuntamaan kohti Arabian tehtaan ovia, kun matkaseurani jää ihailemaan kauniita puukartanoita Toukolan mäellä. Kerron, että vierailumme alkaa toiselta puolen katua juurikin tuosta tehdasrakennuksesta. Tietä ylittäessä vierailijan silmän tavoittavat punatiiliset Pop-Jazz konservatorion rakennukset, mutta jatkamme silti matkaamme sisälle Arabiakeskuksen uumeniin.

Lasiesineiden ja lakanoiden seassa hetken kierreltyämme pysähdymme kahville Katri Antellin kahvilaan. Vierailija istuu hetken hiljaa ja nautiskelee korvapuustistaan, kunnes kuiskaa: ”Mikä hiljaisuus!”  Arabiassa on hiljaista tähän aikaan päivästä, vaikka ihmisiä kulkee edestakaisin pitkin käytävää. Välillä kuuluu askeleita ja kahvikuppien kilinää. Hiljaisuus miellyttää, mutta paikka jättää hänet kylmäksi.

Kerron lyhyesti Arabian alueen historiasta ja nykypäivästä. Vierailija ihmettelee, missä ovat taiteilijat ja heidän työnsä. Päätämme suunnata Arabianrannan asuinalueelle ja rantaan. Korkeiden lumipenkkojen sekaan uponneet tilataideteokset eivät pysäytä vierailijaa ja hän kertoo arkkitehtuurin pelottavan. Vierailija jatkaa eteenpäin kohti edessä avautuvaa maisemaa ja kääntää selkänsä rakennuksille. ”Kaunista!”

Lahti on jäässä ja jäälle pyöräillyt pilkkijä kiinnittää huomiomme. Vierailija ei ole aina varma kulkeeko rantapolun hiihtoladulla vai jäällä. Maasta nousee muutama puunverso, joka kertoo, että kuljemme kuitenkin kuivalla maalla. Suuntamme kohti Metropoliaa ja puut ympäröivät meidät. Vierailija on taas turvassa ja jää ihailemaan vanhaa puutaloa ja sillalta avautuvaa Vanhankaupungin maisemaa. Päätämme jatkaa kierrosta kesällä karttojen kanssa, kun vierailija palaa ensi kerran.

Miltä sinun ensi kohtaamisesi Arabianrannan-Toukolan-Vanhankaupungin kanssa tuntui? Miten alueeseen ja sen historiaan tutustuminen vaikutti kokemukseesi?

Moninaisuutta etsimässä.

Kuvaaja: Terhi Vilkman

Olin mukana Arabianranta-Toukola-Vanhankaupunki -kaupunginosayhdistyksen ja Elevatorin järjestämässä Moninainen kaupunginosamme –aloitustapaamisessa viime viikolla Kääntöpaikan tiloissa. Tapaaminen liittyy What’s Next Arabianranta –tutkimukseen, joka käsittelee alueen vetovoimatekijöitä vuodelle 2015.

Paikalle oli ehtinyt mukavasti alueen asukkaita ja aktiiveja. Lavastettujen cocktail-kutsujen ja tutustumisten siivittämänä päädyimme pohtimaan Arabianrannan ja sen läheisten alueiden kehittämistä moninaisempaan suuntaan. Pääponteiksi muodostuivat kulttuurielämän ja luonnon suhde sekä niiden tärkeys alueelle; tilan ja mahdollisuuksien luominen, jotta ihmisten olisi helpompi päästä mukaan mitä moninaisimpiin toimintoihin; ja tietysti itse moninaisuus sanan merkityksen pohdinta alueella.

Moninaisuus-työpaja keskittyy jatkossa näihin samoihin kysymyksiin: Onko alueella erilaisuutta? Onko siitä hyötyä tai haittaa? Voiko sitä kehittää? Voimmeko poistaa rasismin?

Seuraavan kerran työpaja kokoontuu Kääntöpaikassa 8.2 maanantaina kello 17. Tapaamisen aikana on tarkoitus törmäyttää uudella tavalla asukkaat, yhdistysten/oppilaitosten/yritysten edustajat, alueen valtuutetut ja asiaan liittyvät viranomaiset keskustelemaan ja laatimaan ratkaisuehdotuksia. Työpajaan ja tuleviin sessioihin voi osallistua vapaasti, vaikka aikaisemmin ei olisikaan ollut mukana.

Lähdin nyt minäkin kirjoittamaan tänne Urbaanin luovuuden sivuille näin uutena projektilaisena. Tutustuin itse Urbaani luovuus –hankkeeseen jo viime syksynä, kun etsiskelin tutkimuskohdetta gradulleni, ja nyt vuoden alusta sukelsin syvemmälle mukaan toimintaan.

On mukava päästä mukaan vuoden alusta: energiaa on aina enemmän kevättä kohti kulkiessa ja valon lisääntyessä. Samalla vauhdilla, kun kevät kulkee, edistynevät myös uudet ja vanhatkin suunnitelmat joksikin konkreettiseksi. Omasta puolestani tarkoitan tässä tietysti omaa gradu-projektiani ja UL hankkeen kehittämistä sosiaalisen median keinoin.

Näin vuoden alkajaisiksi kävimme Pilvin kanssa kuulostelemassa ja keskustelemassa Artovan kaupunginosayhdistyksen Miten tutustumme toisiimme -ryhmän tulevista toimista tälle vuodelle. Itselleni tämä teema sopi paremmin kuin hyvin, yritänhän tässä kovasti päästä tutustumaan uuteen alueeseen ja uusiin ihmisiin. Tulevista suunnitelmista päällimmäisiksi jäi idea hypätä mukaan Arabianrannan jo osaltaan vakiintuneisiin tapahtumiin, pimeäkävelyn järjestäminen, avoimet ovet -päivä ja Moi-päivässä iskut, jotta saisimme yhä enemmän ihmisiä osallistumaan ja tutustumaan omaan ympäristöönsä sekä sen ihmisiin.

Artovan pj. Janne Kareinen kuulutti myös uusien totuuksien perään. Meidän on kirvoitettava keskustelua ja tuotava esiin uusia näkökulmia, ei vain niitä meille jo esitettyjä mielipiteitä tai näkemyksiä. Toivotamme rakentavat kommentit ja kehitysehdotukset tervetulleeksi tännekin sivuille.

Myös suomalaisuus puhutti osallistujia. Mikä on tämä suomalainen omituinen luonne, ja kuuluuko jonkinlainen eristäytyminen perusluonteeseemme. Aikaisemmin Suomessakin elettiin tiiviissä kyläyhteisöissä, mutta 1757 valtiopäivien päätöksellä maat jaettiin laajoiksi tiluksiksi ja yhteisöt hajosivat. Nykyään suunta näyttää olevan toinen ja olemme palaamassa asumaan tiiviisiin kyliin ja kaupunginosiin. Yhteisöllisyys on palaamassa takaisin? Se on ainakin tavoitteena.

Tavoittelemaamme yhteisöllisyyttä tukee mukavasti erään maahanmuuttajan havainto suomalaisista yksin ja yhdessä. Hänen mielestään suomalainen yksin on kuin eksyksissä, mutta kokoontuessamme yhteen meitä ei voita kukaan.